Tein maanantaina melko pitkän työpäivän. Aikaisen lähdön lisäksi oltiin jo lähellä nukkumaanmenoaikaa ennen kuin pääsin kotiin, eikä yhdeksän tuntia aiemmin syöty lounas enää paljoa vatsaa täyttänyt. Kun vihdoin hiivin rappukäytävässä kotiovelle, luulin että naapurissa joku onnekas oli tilannut (taas) Woltilla pikaruokaa kun tuoksu tuli jo hissin ovella vastaan. Kuvitelkaa onnen määrää, kun tajusin, että tuoksu tulee meiltä kotoa, ja partasuu on taustalla soivan jazzin ja kynttilöiden lisäksi värkännyt brasilialaistyylistä papupataa illalliseksi!